Heissan! Vähän nopeampaa tahtia osien teossa, kun intoa piisaa kuvailla. Silti julkaisen yhden osan viikkoon. Tässä osassa nähdään Sheilan suhtautuminen asioihin ja, mitä valintoja hän tekee perheensä suhteen. Perhe on, kuitenkin hänelle kaikki kaikessa. Viime osassa Sheila löysi pikku Sirenin ja järkyttyi Jermon juostessa perään. Lukuiloa! <3

 

Screenshot-120.jpg

Jermo tunsi sisällään suurta tarvetta selittää kaiken Sheilalle. Sheilasta näki, että häntä sattui suoraa sydämeen. Sheila oli raivoissaan, mutta silti aivan itkun partaalla. Jermo huokaisi syvän huokauksen ja avasi keskustelun.

– Hän on Siren kaunis tyttäreni. Hän syntyi tänään pari tuntia ennen, kuin pääsit töistä, Jermo sanoi rakkaalleen pitäen katseen visusti maassa. Kyyneleet kohosivat Sheilan silmiin.

– Sä oot pettänyt mua... Sä oot pettäny mua ollessas kotona, kun mä painan duunia, jotta me saadaan rahaa sun helvetin keksintöihi, Sheila purskahti itkuun tämän sanottuaan.

– Hei ei! Sä ymämrsit nyt todellakin väärin. Anna mun selittää, sillä tälle on oikeesti selitys. Ensinnäkin Siren on alien vauva, jonka minä olen synnyttänyt vaarantaessa henkeni töideni lomassa. Minä en ikinä pettäisi sinua. En ymmärrä, miten saatat edes epäillä. Tai no.. Mä kerroin just, että mulla on vauva. Mut en voinut palauttaa sitä marssiin. Omatuntoni ei sallinut sitä. Se on ihmiskokeiden tuotosta. 

– Mä en todellakaan leiki alien vauvalle äitiä! Sitä paitsi toi on ihan täyttä kuraa. Mä en enää halua nähdä sua. Kerää kamas ja ota toi vihree kakaras mukaan, Sheila sanoi kylmän viileästi katsoen halveksivasti Sireniä.

–  Sä et voi olla noin kylmä! Tää kaikki on totta, sen voi todistaa avaruuustiede. Sitä paitsi tää tehtiin mulle väkisin enkä tienny koko lapsesta ennen, kuin synnytin sen vihreästä tähtipölystä. Et sä vois antaa meille mahdollisuutta. Se on hei lapsi, joka ei koskaan näe biologista äitään ja on koko elämänsä perhettämme poikien kanssa. Sekä tulevan lapsen, jos se onnistui, Jermo huokaisi.

 

Screenshot-119.jpg

Kesken riidan Sheila suutahti miehensä sanoista. Hän tunsi vatsassaan muljahduksen ja juoksi niin nopeasti, kuin pääsi suoraan vessaan. Sheila ehti juuri ja juuri polvilleen lattiatasolle, kun oksennus ryöppy tulvi ulos. Sheila halaili monia tunteja vessanpöntön kanssa huonon olon pukatessa.

 

Screenshot-107.jpg

Sheila oli todella väsynyt ja voimaton. Viimeisillä voimillaan hän raahautui jääkaapille laittamaan koko perheelleen täyttäväksi ateriaksi juustoa ja pastaa, joka laitettaisiin jääkaappiin säilöön.

 

Screenshot-114.jpg

Pian tulikin kiire, sillä Sheila huomasi kellon lähestyvän kahdeksaa. Hänen pitäisi jo olla työpaikallaan, mutta ruuanlaitto venähti.

– Heippa pojat! Bussi tulee kohta, Sheila huusi toiselta puolelle taloa ennen, kuin lähti.

 

Screenshot-112.jpg

Jermo oli varmistanut Aidenin ehtivän bussipysäkille ajoissa. Tämän jälkeen oli pitänyt hoitaa pikkuisten aamupala ja jotain toimintaa Angukselle, ettei hän taas tylsistyisi. Huonoksi tuuriksi postilaatikkoon oli jälleen kertynyt isokasa laskuja. Hirveämmin ei jäänyt aikaa keksinnöille.

 

Screenshot-115.jpg

Sheilan päivä oli ollut todella rankka, sillä hän oli koko päivän oksennellut ja loppu päivästä vielä pyörtynyt verensokerin laskettua liian alhaiseksi. Kotiin päästyään Sheila heittäytyi pitkälleen sängylle ja nukahti siihen. Jermo piti huolen, ettei kukaan herätä huonovointista Sheilaa.

 

Screenshot-113.jpg

Jermo oli hiiviskellyt päämakuuhuoneeseen ruokkimaan äidinmaidon korvikkeella pientä Sireniä. Hän oli varautunut ajoissa, ettei Sheila heräisi. Harmi kyllä, Siren tulee olemaan perheen ainoa lapsi, jonka ruokkiminen jää joksikin aikaa äidinmaidonkorvikkeen varaan. 

 

Screenshot-106.jpg

Pian Jermo saikin jo rientää poikien huoneeseen ruokkimaan pikkuista Angusta, jolla olisi huomenna syntymäpäivä. Pian perheen molemmat pojat kävisivät koulua ja kotona olisi ainakin Siren. Jermon mieltä painoi, kuitenkin Sheilan ja hänen välinsä.

 

Screenshot-122.jpg

– Mä tiesin tän. Nyt se on varmaa, Sheila puheli itsekseen silitellen mahaansa.

Hänen äidin vaistonsa olivat heränneet taas ja hän katsoi pinnasängyssä itkevää pientä tyttövauvaa. Sheilan kävi sääliksi pientä lasta. Hän oli syytön elämäänsä ja siihen, miten eläisi ilman biologista äitiään. Ehkä Sheila voisi yrittää olla äiti Sirenille.

 

Screenshot-123.jpg

Sheila nosti pienen tytön syliinsä ja antoi maitoa pullosta. Siren katsoi silmät kirkkaina kiiluen Sheilan silmiin samalla imeskellen antaumuksella pulloansa. Jermo oli kävellyt huoneen oven taakse ihmettelemään vauvan itkun loppua. Hän hivuttautui varovasti sisään huoneeseen ja tunsi olevansa taas onnellinen.

– Voi ihanuus. Taisit sittenkin hurmata tän mamman sydämen, Sheila huokaisi.

– Taidat sittenkin hyväksyä meidät? Vai olenko väärässä?

Sheila jähmettyi paikoilleen hämmentyneenä ja hieman häpeissään sanoistaan. Hän hymähti vaivaantuneena ja halasi nyyttiä. Jermo ymmärsi sisällään, mitä Sheila viesti osaamatta pukea sanoiksi. Sitten Siren laitettiin taas nukkumaan.

 

Screenshot-125.jpg

– Jermo rakas. Annan anteeksi. Lupaan rakastaa Sireniä, kuin omaa lastani, mutta hei.. Mä oon raskaana enkä halua lapsista isättömiä ja uskon, että Siren tarvitsee äitiä kasvatuksessa.

– VAU! Tää on mahtava uutinen! Siis onks tää totta?, Jermo huokaili ihmeissään ja alkoi puhella vatsalle.

 

Screenshot-127.jpg

Viimeinkin koko perhe söi iltapalaa yhdessä. Tämä oli harvinainen tilanne, josta Aiden nautti tosissaan. 

– Millanen päivä koulussa oli?

– Ihan okei, entä itelläs töissä?

– Niin tuota rakas. Mä oon jonkun aikaa nyt vapaalla, sillä minulla on lapsi mahassa ja sinusta tulee taas isoveikka. Lapsi on minun ja isin yhteinen. 

 

Screenshot-132.jpg

– Blyyymm leittii, Angus huusi lattialla.

– Joo kai sit, Aiden huokaisi.

 

Screenshot-130.jpg

Angus nousi seisomaan kädet ojossa ja Aiden antoi tälle ison halin. Ainoa asia, mitä kummatkin olivat pitkään halunneet oli pitkästä aikaa yhteinen hetki. 

– Minä latastan tinua.

– Mäkin sua pikkuveikka.

 

Screenshot-131.jpg

Loppu ilta menikin leikkiessä kurkistusleikkiä, joka osottautuikin Anguksen lempileikiksi. Aiden laittoi kädet silmille ja huusi:

– BÖÖ! 

Joka kerta Angus nauroi aina vain enemmän. Hän alkoi itsekin laittaa käsiä eteen, jotta olisi myös piilossa ja huuteli perässä böötä. Sheila asteli huoneeseen ja laittoi pojat halien ja suukkojen kera sänkyyn.

 

Screenshot-135.jpg

Päivä kului iltaan, kuin siivillä. Se taas tarkoitti syntymäpäiväkakun puhaltamista. Sheila oli hakenut poikien huoneesta Anguksen. Koko muu perhe hurrasi ympärillä, kun Angus puhalsi ensimmäistä kertaa kakkua. Sheila laski jo toisen poikansa lattialle kasvamaan. Pian ei talossa tarvitse kukaan enää äidin tai isän apua, kun vauhti on näin kova. Kyynelet silmissä vanhemmat onnittelivat poikaansa ja ihmettelivät ajan katoamista. Vastahan pojat olivat syntyneet ja Siren oli astunut perheeseen. Äidin onneksi vielä olisi yksi lapsi tulossa. 

 

Screenshot-137.jpgScreenshot-138.jpg

Ihana pieni Angus olisi nyt rääväsuinen murrosikää lähentelevä ilkeilijä. Angus, kun oli kaikesta kiinnostunut pienestä pitäen niin hän nautti kaiken tarkastelusta. Hän oli jo pienestä asti myös ihaillut isänsä keksintöjä. Ehkä poika seuraa isänsä jalanjäljissä, sillä uusi piirre on eksentrinen.

Ainoita muutoksia kodissa oli, että makuuhuoneita pienennettiin ja yksi rakennettiin Jermon toimesta lisää. Anguskin saisi oman sängyn, kunhan isän keksinnöt tuottaisivat kansankaupassa taas huikeita summia! Tällä hetkellä Angus nukkuu sinisessä makuupussissa. Oma työpöytä tulee hankittua, sitten samaan aikaan sängyn kanssa. Onneksi Jermo on ahkera ja ylpeä isä.

 

Kuvaa muutoksista tulee viimeistään osassa 12! Toivottavasti saisimme lisää lukioita, sillä extra pamahtaa, kunhan perhe on valmis. Siinä extrassa esittelen talon muutoksia ja perhettä tarkemmin. Kiitos jokaiselle ihanalle uudelle tai vanhalle lukijalle! <3

 

(18 kuvaa)