Alkuun pahoittelen jo pelini huono laatua! Tässä silti olisi Prologi, jotta pääsette alkuun. Luku iloa kaikille. :)

Screenshot-50.jpg

Sheila oli mennyt varhain aamulla sairaalaan katsomaan äitinsä vointia. Piritta oli ollut rankoissa syöpä hoidoissa, ja kovin väsynyt siitä. Pian hän kuitenkin heräsi.


Screenshot-51.jpg

– Huomenta äiti! Mikäs olo?

– Aika heikko, mutta kyllä tämä vielä tästä. Lupaan sinulle rakkaani ettet joudu enää pitkään kärsimään vuokseni.

 –Mitä sä tarkotat?                                                                                                                                                   

– En aio tämän pidemäpään kärsiä. Kieltäydyn leikkauksesta, koska hoidotkaan eivät ole auttaneet.

– Lopeta noi sairaat ja hullut juttus. Äiti sä et todellakaan kieltäydy! Tee kerrankin jotain eteeni! En vieläkään tiedä kuka isäni on, sitten alkoi se ryyppääminen, kun olin vasta 10-vuotta. Kuole vaikka leikkauspöydälle, muttet kieltäydy siitä! Sen sanottuaan Sheila lähti kiukkuisena ja itkuisena pois kohti kotiaan. Hän tarvitsi nyt miehensä tukea.


Screenshot-52.jpg

Sheila kävi talon ympäri ja luuli olevansa yksin, joten hän päätti mennä makuuhuoneeseen kokeilemaan vielä kerran hääpukuaan ennen huomisia häitä. Makuuhuoneessa odottikin yllätys. Heti oven avattuaan Sheila näki miehensä muhinoimassa toisen naisen kanssa häitä edeltävänä päivänä.


Screenshot-54.jpg

– Siis mitä pelleilyä tää on olevinaan?!

– Mä en nyt yhtään tiedä mistä sä puhut. 

Mä en ole sokea! Kuka helvetti toi ämmä on? Tai älä ees kerro ja sä helvetin barbie kopio voit lähteä mun kodista. Heti!

Screenshot-55.jpg

  – Ota sormus ja häivy mun silmistä! Vie vaikka toi blondi vihille, mut mä en kattele tollasta sikaa enää!  

– Eks me muru voitas nyt puhua. Sää ymmärsit täysin väärin. Me oltiin vaan kavereita ja olin just näyttämässä mun pukua sille ja..                  

 – Mun ei oo pakko kuunnella tätä! sun selitykset on ennenki kuultu ja tää oli vika tikki! Mä lähden kävelylle ja sun on paree sillä aikaa poistua mun silmistä. Sen jälkeen Sheila lähti juosten kyyneleet silmissä ulos jättäen puolialastoman miehensä ja hänen uuden heilansa kotiinsa.


Screenshot-59.jpg

 – Sheila puhelimessa.

 – Olen pahoillani, mutta äitinne leikkaus epäonnistui.

 – Miten se on mahdollista? Onko äiti kunnossa?!  

– Valitettavasti äitinne kuoli siinä. Jos on mahdollista tulette pikin miten hakemaan äitinne tavarat ja laskemaan hänet maan lepoon kanssamme.

 – Tulen heti! Laittakaa äidin kamat kasaan saavun sinne noin kymmenessä minuutissa. Sheila sulki puhelun ja alkoi itkemään. Ensin mies löytyi pettämästä ja sitten äidin kuolema.


Screenshot-57.jpg

 Sheila painoi kätensä kasvoilleen ja antoi kyynelien valua. Hän oli aivan murtunut.  

– Äiti.. En minä tätä halunnut, Sheila sopersi itkien.

– Kaikki romahti nyt. Häitä ei tule ja sinä kuolit. Tule takaisin äiti. tämän sanottuaan Sheila istuutui hautausmaan suihkulähteelle miettimään.


Screenshot-61.jpg

Sheila oli murheen murtama. Hänellä ei ollut minkään laista perhettä enään, joten hän teki päätöksen.  

– Mitä mä enää turhaan täällä. Jätän ne kaksi onnensa kukkuloille ja lähden kauas pois. Äidin kamat heitän hyväntekeväisyyteen. En halua mitään muistoja mukaani. Sitten hän soitti taksin ja lähti matkaan kohti Twinbrookkia ja uutta elämää.


Vähän nopea tempoinen ja ehkä jopa sekavahko. Toivottavasti sait jutun juuresta kiinni ja ymmärrät Sheilan menneisyyden. Ensi osan alussa esittelen ihanan matriarkkamme ja aloitamme tarinan kohti kymmenettä sukupolvea. Toivottavasti pidit. <3